Kun minusta tuli Eevi Johanna

Minulle järjestettiin nimenantojuhlallisuudet samana päivänä kun äiskä täytti ..... *krhm* vuosia. Juu, ja niin ne vanhemmat sekosivat minusta, että mennä tärskäyttivät naimisiinkin ennen kun sain nimeni. Onneksi. Nyt meillä kaikilla on sama sukunimi.

Kakkua syömässä ja lahjoja tuomassa meillä kävi merkkipäivänäni isosiskoni, ukki, mummo ja sen mies, enot, täti ja sen mies. Se oli todella mukava päivä!

Virallinen osuus juhlissa eteni näin:
vieraat jaettiin kahteen joukkueeseen, ja he saivat kasan kirjainlaattoja. Jutun juuri oli keksiä mahdollisimman nopeasti kirjaimista muodostuva nimeni. Ja kuten arvata saattaa, mummo ja täti olivat niin nohevia, että keksivät Eevi Johannan laatoista ennenkuin toinen joukkue ehti kissaa sanoa...

(Huomaa kuvassa oleva kastemekko, mikä on ollut äidin puolen suvullani monessa polvessa... arvokas antiikki-mekko siis.)