Retkellä

Ollaan käyty monta kertaa retkeilemässä syksyisessä luonnossa, ja mukavaa onkin ollut. Maailmassa on niin paljon katseltavaa ja tutkittavaa! Aina sitä ei kuitenkaan jaksa ihan niin skarppina olla... ;)

Syöminen on mukavaa

Olen alkanut syödä enemmänkin näitä äidin tekemiä pöperöitä, kun vihdoin ja viimein niitä on alettu minulle tarjoamaan niin paljon kuin jaksan syödä. Ja isoja annoksia vetelenkin! On kanapataa ja lihaperunasosetta, kalamössöä sun muuta. Kaikki menee! Iltapuuro on myös edelleen herkkua, ja olipa hauskaa kun sain itsekin lusikan käteeni. Ammattimaisin ottein vein sen suuhuni ensin tyhjänä, ja sitten sain siihen vähän puuroakin. Naamasta ja paidasta voitte katsoa kuinka paljon sitä sitten meni suuhun asti... ;)

Paikoillenne, valmiit, hep!

Kohta nimittäin mennään ja lujaa! Osaan jo liikkua paikasta toiseen kierähtelemällä ja pyörähtelemällä ympäriinsä. Pakkikin on löytynyt jo jonkin aikaa sitten. Mutta nyt aivan uusi juttu on se, että olen oppinut hieman työntämään itseäni eteenpäin.




Nostan pyllyn ylös ja pusken varpailla lattiasta vauhtia. Kun vaan vielä oppisin käsillä ottamaan vastaan, nyt nenä toimii jarruna lattiaa vasten... Mutta kyllä se tästä pian onnistuu kun vaan jaksan harjoitella. :)

Arvaa kuka on puolivuotias?

Ai minä vai? Jee!
Kakkukahvit tarjotaan kyllä vasta kun remontti valmistuu...

Älä koirasta välitä, varo vauvaa!

Syyskuun alku on mennyt meillä kotona remontin merkeissä kun isä ja äiti aloittivat uusimaan lattia- ja seinäpintoja. Minä olen sitten Meten kanssa koittanut vahtia että työn jälki on kunnollista. Ja mikäs tässä uudella lattialla on touhutessa. :)