Tammikuu lähenee loppuaan

Moikka taas!



Tiedättekös, minäpä opin päiväkodissa taputtamaan! :) Siellä lauleltiin ja siinä samalla sitten kaikki jostain syystä taputtelivat, osasin kai tosi hienosti istua tai jotain... ;) Kotona sitten heti kuitenkin paljastin suu leveässä hymyssä äidille miten päiväkotilaiset taputtavat. Koko ilta menikin sitten taputellessa.






Päiväkodissa on ollut ihan hauskaa, olen ängennyt ihan itse poikien syliin ja olen minä touhunnut tyttöjenkin kanssa. Hoitotädit ovat olleet kyllä mukavia, perjantainakin tehtiin yhdessä hienot lumiukkopullat, kylläpä oli hyvää. Harmi kyllä, päiväkodista on mukaan tarttunut myös sitkeä nuha, tämäkin viikonloppu on alkanut lähes tauottoman nenän pyyhinnän merkeissä. Yölläkin on aika hankala nukkua kun olo on niin tukkoinen. Jospa se tästä kohta hellittäisi, kuumetta ei onneksi ole tullut.














Leikin kotona jo pitkiäkin aikoja itsekseni, tutkin ja ihmettelen kaikkea. Osaan mm. laittaa pari "kuppia" sisäkkäin, vetää ankkaa narusta, syödä leikkilusikalla värikkäistä "kupeistani", katsella kirjoja, painella nuken silmiä ja pussailla sitä, työnnellä tavaroita sohvan ja kirjahyllyn alle ja ottaa ne pois... Ym mukavaa. Äidin ja isän rakentamien palikkatornien kaataminen on myös aina superhauskaa. Välillä pitää toki kokeilla vieläkö kukan repiminen on kiellettyä, tai saako johtoja jo kiskoa. Säännöllisen epäsäännöllisesti käyn myös tarkistamassa Meten vesikupin tilanteen... ;) Nyt yllän muuten jo kurkistamaan keittiön pöydän reunan takaa kun seison varpaillani. Uusi hauska leikki onkin kurkistella äitiä ja isää vuoroin pöydän yli, vuoroin pöydän alta.














Tämän hetken lempisanani on UUH, sitä toistelen lähes joka tilanteessa. Se on niin mielettömän kätevä ja yleispätevä sana, sillähän voi tarkoittaa lähes mitä vaan; puuro, lusikka, pullo, nukke, tutti, pusu, vauva, kuppi... Ym. Myös OOH on lähes yhtä hyvä, esim. maito, ohhoh, pois, potta, pallo, ynnä muut sanat hoituvat kätevästi tuolla yhdellä sanalla. Välillä puhua papatan toki enemmänkin ja muitakin sanoja, mutta nämä ovat tällä hetkellä ehdottomasti pop. :)

10 kk

Lumiset tammikuun terveiset!



















On tämä kirjoittelu jäänyt vähiin, kun on ollut niin paljon kaikkea tekemistä.
Joululahjoillani leikkimisen lisäksi olen harjoitellut joka päivä monta tuntia konttaamista, seisomista ja kävelemistä. Nyt osaankin kontata todella vauhdikkaasti ilman muksahduksia, seisomaan pääsen mitä tukea vasten vaan ja välillä olen huomannut seisovani ilman tukeakin. Silloin on pitänyt kyllä kiireesti istahtaa alas, on se vielä vähän liian jännää kuitenkin. Tukea pitkin osaan jo vähän kävelläkin, astelen myös pitkillä harppauksilla kun minua pidetään käsistä kiinni.

Syön jo kuin isot tytöt, pureskelen isojakin kokkareita kuin vanha tekijä. Maidotkin juon nokkamukista, enää unimaidot saan tissistä. Puurosta ja leivästä pidän tosi paljon, mutta yleensä ottaen olen kyllä hyvin kaikkiruokainen. Uusia makuelämyksiä olen nyt saanut piimän, jogurtin ja viilin muodossa, ihan en niitä vielä herkkuruoiksi sanoisi...

Unikoulutodistuksenkin sain jo aikaa sitten, ymmärsin että päivälläkin ehtii harjoitella kaikenlaista jos malttaa yöllä levätä. Niinpä nukun taas ihan hyvin yöt, joskus saatan tarvita apua kadonneen tutin etsimiseen mutta muuten nukun siis yöt kokonaan ilman mitään kukkumisia tai syömisiä ja juomisia.

Päiväkodissa olen ollut muutaman päivän, ja siellä olen viihtynyt ihan hyvin. Olen aamulla aivan innoissani mennyt hoitajien syliin ja kurkottelen heti innoissani toisten lasten luokse. En minä äidin perään itke, ihmettelen vaan mitä se siinä vielä viivyttelee kun minä jo haluaisin mennä touhuamaan. ;) Olen syönyt ja nukkunut päiväkodissa hyvin ja komennellut poikia kovaan ääneen. Hoitajatkin ovat olleet mukavia. Mikäs minulla on siis ollut siellä ollessa. Tammikuun lopussa meillä onkin valokuvaus, saan sitten ensimmäiset päiväkotikuvani.

Päiväkodissa olen kuitenkin ollut suhteellisen vähän, sillä olen saanut olla paljon isän kanssa kotona. Meillä onkin ollut tosi hauskaa, ja minusta on tullut yhä enemmän isän tyttö. :)

Neuvolassa käväisin tuossa pari päivää sitten, ja olin tosi reipas tyttö. Neuvolatädin mukaan kasvan tasaisesti keskikäyrillä ja hän oli mielissään kun ymmärrän jo niin paljon sanoja ja tapailenkin niitä vähän itse. Näytin pois lähtiessä vielä miten hienosti olen oppinut vilkuttamaan. Alla olevasta taulukosta näkyykin, että uudet mittani ovat 74 cm ja 9485 grammaa. Seuraava neuvolakäynti onkin sitten yksivuotiaana.