Helmikuun loppu

Hip hei hurraa, talvi alkaa taittua kevääseen pikkuhiljaa, ja sitä mukaa myös omat yksivuotisjuhlani lähestyvät. Niitä odotellessa on mukavaa touhuta ja kokeilla kaikenlaista.


Kylvyt ovat hauskoja hetkiä, osaankin jo ihan itse olla ammeessa. Istun, läiskyttelen ja välillä menen mahallenikin, hörppään vettä ja läiskytän taas.



















Kuluneen viikon aikana olen ottanut muutaman kerran askeleen pari ilman tukea, mutta kamera ei ole niitä hetkiä ehtinyt ikuistamaan. Kävelyharrastuksen voidaan kuitenkin sanoa alkaneen, vaikka aika vaikeaa se vielä onkin. Harjoittelen kuitenkin innoissani pitkin päivää, kyllä se siitä pian sujuu jo monen askeleen verran.



















Meten kanssa meillä on aina välillä pientä kilpailua parhaasta lekottelupaikasta, ja tunnetusti voittajan on helppo hymyillä (niin leveästi, että varmasti kaikki neljä hammasta näkyvät :) ).